Lenkin jälkeen parvekkeella

Nyt kun isi on mennyt jo töihin niin me tytöt ollaan otettu tavaksi viilettää vaunulenkeillä joka päivä vähintään kerran satoi tai paistoi. Lenkitkin ovat energiani voimistuessa vain pidentyneet. Kunnon lenkin jälkeen on ihana ottaa hetki omaa aikaa ja istua parvekkeella jääteetä juoden ja lehteä selaillen kun pikkuinen vielä tuhisee vaunuissa.

Parvekkeella on tapahtunut viime aikoina. Muistatte varmaan yrttikasvatukseni ja yrttihyllyn. Hyllyllä kolmessa betoniruukussa komeilevat nyt basilika, ruohosipuli ja timjami. Liekö substralin, valon tai rakkauden puute, mutta yksikään siemenestä kasvattamani yrtti ei selvinnyt. Kaikki näytti hienolta aluksi, mutta kovin rimpuloita niistä lopulta tuli eivätkä betoniruukkuihin asti selvinneet. Nämä puutarhalta haetut kasvavat nyt kauniisti vaikka kelitkin ovat olleet mitä ovat.

Kalusteet lasitetulla parvekkeellamme ovat samaa kuin edellisessäkin asunnossa, jonne hankimme nämä kaksi Toy- tuolia. Ostimme hetki sitten tuoleihin Stockalta Casan harmaat päälliset, tuntuvat tosi mukavilta. Ikean pöytä on hyvä kaveri tuoleille, vaikkakin hiukan kookkaan oloinen. Haluan kuitenkin että parvekkeella voi nauttia kunnon aamupaloja ja kesäruokaa, joten kunnon pöytä on tarpeellinen kattauksille. Paljaat jalat tykkäävät matosta, joka peittää koko parvekkeen betonisen lattian. Hankimme maton muuton aikaan vuosi sitten.

Paras viherostos parvekkeelle tänä vuonna on ollut tämä heinä, joka löytyy meiltä korkeasta ruukusta. Tykkään sen tuomasta vihreydestä. Yrttien ja heinän lisäksi ainoa kukka pöydällä on valkoinen tupakka, joka on ottanut kovan kasvupyrähdyksen ja kasvanut pituutta enemmän kuin  osasinkaan odottaa. "Less is more" pätee minulla  myös parvekkeella. Toki   amppelimansikka ja muut herkut houkuttelisivat, mutta liekö kestäisivät tätä meidän kesää ja ilta-aurinkoista parveketta.Tänään lukemisenani on eilen tullut uusin Deko ja kuten aikaisempina vuosina se sisältää Asuntomessujen messuluettelon. Isillä on elokuussa lomaa, joten jonkinlaista reissua ollaan suunniteltu. Asuntomessut kyllä houkuttelisi ja alankin nyt selaamaan lehteä innolla mitä messut tänä vuonna tarjoavat. Löysin myös yhdestä blogista arvonnan, jossa voi voittaa lippuja messuilla ja taidankin osallistua. Näin äkkiseltään kohteita kurkattuna ainakin keittiöt ovat melkein kaikki vetimettömiä ja kovin meidän keittiön näköisiä. Näyttää nyt useammalta valmistajalta löytyvän samanmoisia. Silloin kun me suunniteltiin omaa niin ei vielä valmistajilta vetimettömiä malleja ollut paljon tarjolla. 

Kyläilyä

Meillä on kyläilty viimeisen kuukauden aikana ennätysmäärä. Meistä tämä on ihanaa, varsinkin nyt kun alan itsekin olla jo voimissani. Katkaisee niin mukavasti arkea, kun joku piipahtaa ja höpötellään kuulumiset sekä tietenkin nuuskutellaan vauvaa. Ollaan aina tykätty siitä, että meille on helppo vieraiden tulla. Viimeisimpänä saimme tänään vieraaksi lomalaisia Kokkolasta ja olipa vain mukava nähdä. 

Me ollaan kyllä itsekin sellaisia kyläluutia. Ollaan piipahdettu jo kaksi kertaa viimeisen kuukauden aikana vanhempiemme luona pidennetty viikonloppu 100 kilsaa pohjoisempana ja sielläkin kyläilty useassa paikassa. Meillä on myös ystäviä etelässä, jossa vietin opiskeluvuosia. Heitä näkee vaan ihan liian harvoin ja välillä on tosi kova ikävä sitä, kun kokoonnutaan porukalla tekemään ruokaa, pelaamaan pelejä ja vaihtamaan kuulumisia. Jos Lahden ja Helsingin voisi siirtää tänne Oulun kylkeen niin sen kyllä tekisin. Sen verran meinaa ikävä näitä tyyppejä välillä olla. Jospa sitten syksymmällä lähdemme reissun päälle etelän suuntaan.

Kuten ystävätkin tietävät olen kova leipomaan. Tämä tapahtuu silloin kun joku piipahtamaan tulee. Olen aika kokeilunhaluinen ja tartun uusiin löytämiini resepteihin ennakkoluulottomasti. Kyläilyn lomassa meillä onkin herkuteltu milloin milläkin. Viimeisenä maistoimme marjapiirakkaa jäätelön kera, mutta suosikiksemme on noussut ehdottomasti Banoffee kakku. Tämä niin helppo ja suussasulava makea herkku. Teen sen yleensä aina Ullanunelman reseptillä. Viimeksi tarjosimme sitä, kun Tiuhtin tuore eno tuli kylään ja seuraavaksi sitä maistetaan varmasti ristiäisissä. 

Ihanaa just tuli puhelu Tiuhtin tulevalta kummitädiltä Helsingistä, että piipahtaisi maanantaina. Huippua!

Kolmeviikkoinen

Siitä tulee tänään tasan kolmeviikkoa kun pieni tyttömme tuli luoksemme. Vähän nenä lytyssä ja reissusta rähjääntyneenä, mutta valmiina tähän maailmaan. Sillä hetkellä kun parkaisu lopulta leikkaussalista kuului vierähtivät onnenkyyneleet äidin ja isän poskille. Kova ja lähes vuorokauden kestänyt ponnistus oli viimein ohi. Se oli upea hetki ja vieläkin herkistyn kun sitä muistelen.

Kolmeviikkoa on kulunut nopeasti. Vajaan viikon olimme alkuun sairaalassa. Ensimmäiset päivät olivat todella rankkoja ja kolmantena päivänä sängystä nousu oli jo voitto. Uskomatonta miten kipeä ja uupunut sitä voi urakan jälkeen olla. Pienen nyytin tuhina vieressä kuitenkin auttoi paranemista. Onneksi tuore isä otti hommat haltuun ja hoiti vauvaa kun minä vasta urakasta toivuin. Sain seurata vierestä miten hellästi se kävi. 

Lopulta pääsimme kotiin ja se tuntui mahtavalta. Päivä kerrallaan olemme eteenpäin menneet ja energiat alkavat pikkuhiljaa palautua. On ollut aivan upeaa tutustua pieneen suureen ihmeeseemme. Perheen yhteiset hetket ovat parhaita ja niistä olemme saaneet nauttia kun isi jäi meidän kanssa kotiin hetkeksi. Mummut, papat, sukulaiset ja ystävämme ovat myös niin otettuja tulokkaasta. Miten ihanaa on ollut seurata myös heidän onneaan.

 Tästä se meidän yhteinen taival alkaa perheenä. Seuraavaksi alamme suunnitella ristiäisiä ensi kuulle. Ennen sitä kuitenkin vietämme Juhannusta. Enää ei puutu kuin juhannuskelit. Hellettä ei ole kyllä lupaillut, mutta toivotaan että aurinko edes näyttäytyisi, niin päästäisiin juhannustunnelmaan. Saareen mökille tuskin vielä nyytin kanssa lähdemme, mutta grillausta kaupungissa on ainakin luvassa. Leppoisaa juhannusta!

Vauvanhuone

Yksi mukavimmista projekteista valmistautumisessa vauvan tuloon on ollut vauvanhuoneen laittaminen. Pohdin useaan kertaan laitetaanko sitä vai ei tässä vaiheessa, sillä aluksihan vauva nukkuu meidän kanssa. Lisäksi suunnittelimme, että käytämme kylpyhuoneen pitkää tasoa hoitopöytänä, joten varsinaiselle hoitotasolle ei ollut tarvetta.

No toisin kuitenkin kävi ja pesänrakennusvietti vei voiton ja nyt on pikkutytöllä huonekin odottamassa. Sinne on muuten kertynyt jos jonkinlaista tavaraa, joten on ihan hyvä että on huone kaikkia niitä varten mm. turvakaukalo, vaunut jne. Tätä kyseistä huonetta käytettiin ennen vierashuoneena ja huoneen toiselle seinälle jäikin 140 cm leveä sänky vieraskäyttöön.

Huoneiden sisustuksia suunnitellessa käytän yleensä fiiliskuvia, josta saa hyvän kuvan kokonaisuudesta ja tunnelmasta. Teen useita kollaaseja, joita yhdistämällä yleensä sopiva kokonaisuus löytyy. Toimivuus, tunnelma ja fiilis tilassa on kaikkein tärkeintä ja sen tekevät erilaiset ratkaisut, värit, materiaalit ja valaistus. 

Värit ovat tärkeät. En välitä yhtään hempeästä vaaleanpunaisesta en vaatteissa enkä sisustuksessa, vaikka pienen tytön huoneesta nyt puhutaankin. Lohenpunainen menettelee. Halusin vauvanhuoneeseen vaaleutta ja reippautta kontrasteja unohtamatta. Lopulta päädyin harmaan sävyihin, mustalla ja keltaisella piristettynä. Olemassa oli jo appivanhemmiltani joululahjaksi saatu Nukkumatti lamppu, joulukuussa Finnish Design Shopin alekampanjasta tilattu String hylly sekä Hayn tuoli, joka meillä oli työhuoneessa aiemmassa kodissa. Vanha Ikean Malm lipasto pääsi myös uuteen tarkoitukseensa vauvan vaatteille ja Brion Hoitopöytä löytyi käytettynä tori.fistä.

(Fiiliskuvat lainattu myyjiltä)

Vierassänkykin sai kasan lastenhuoneen henkisiä tyynyjä, joiden päällisistä osan olen hankkinut jo ennen joulua. Mukana on mm. imetystyyny, jonka ompelin samaisesta harmaa-valkoraidallisesta lakanakankaasta kuten pinnasängyn pehmusteenkin. Samaisesta kankaasta viimeiseksi valmistuivat valelaskosverhot. Siihen ohjeen löysin tästä blogista. Olipa muuten melko helppo tehdä. Suloinen Be brave - printti löytyi täältä. 

Kyllä nyt kelpaa pikkuneidin tulla maailmaan. Mehän häntä niin kovasti odotamme. Kaikki valmistelut on nyt tehty ja sairaalakassi on pakattu itselle ja vauvalle, joten ollaan kyllä valmiita jos lähdön hetki synnärille tulee. Sen näkee sitten milloin. Täällä vaan jännitys tiivistyy.

Viittä vaille äiti

Tämä äitienpäivä onkin hieman erilainen. Ollaan ihan kaksin kotosalla. Tavallisesti vietämme äitienpäivää nauttien hyvää ruokaa isolla porukalla äitejä kukin ja lahjoin onnitellen. Tällä kertaa menikin toisin ja lahjat nököttävät pöydällä. Päätettiin jäädä kotiin, kun matkaa äitienpäivän juhlintaan on 100 kilsaa. Näytti nimittäin eilen siltä, että pääsenkö jopa itsekin äitienpäivää viettämään, mutta tuleva vauva taisikin vain herätellä meitä. No ainakin reitti sairaalaan on tsekattu ja kassitkin valmiina, kun tositoimiin sitten viimein myöhemmin mennään. Nyt ollaan hissukseen.

Äitienpäivän kunniaksi meillä kuitenkin leivottiin Keltaisen talon elämää- blogin Maijan ohjeella 

suussasulavaa suklaapiirakkaa. Vähän oikaisin ohjeessa niin, että keitetyn kinuskin sijaan levitin pohjalle karamellisoitua maitoa suoraan tölkistä. Samaa, jota käytän Banoffee- kakun tekoon. Lähikaupasta ei löytynyt Daim- rakeita, vaan lopulta sulatin suklaakerroksen Maraboun Daimsuklaa-levystä. Onnistui se näinkin! Nam!

Me jatketaan äitienpäivän viettoa hyvin rauhallisesti. Kummallakin on kovin odottavat tunnelmat ja ei oikein tiedä miten ajan saisi kulumaan. Ulkona satelee, joten raitisilma saa odottaa. Se taitaa olla leffapäivä tänään ja tuleehan illalla jääkiekkoakin. Oikein mukavaa äitienpäivää kaikille!


Psst! Vinkkinä, että blogia on nyt myös helppo seurata Facebookin kautta! Käy tykkäämässä!