09 maaliskuuta 2016

Kohta muisto vain








Tämä koti alkaa kohta olla muisto vain, kunhan oikeat ostajat tälle vielä löytyvät. Tähän kotiin on mahtunut paljon muistoja. Remontoimmehan sen itse muutama vuosi sitten aivan katosta lattiaan, suunnittelimme ja toteutimme sen meille sopivaksi kaikkine ratkaisuineen. Ehdimme elää tässä kodissa arkea, pitää monia juhlia, minua kosittiin tuossa olohuoneessa ja saimme kantaa pienen nyytinkin tähän kotiin kesäkuun alussa 2014. Niin paljon suuria tapahtumia tässä meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa on tapahtunut. Tulee ihan haikeus niitä muistellessa ja kuvia katsoessa, jotka muuten otti ammattivalokuvaaja välittäjän kautta. 

 Tämä koti on muuttovalmis seuraavalle, sillä me teimme perheen kanssa suuren muutoksen ja lähdimme vuodenvaihteessa toiselle paikkakunnalle 100 km pohjoisemmaksi Oulusta. Tällä hetkellä asumme väliaikaiskodissa, jossa kaikki ratkaisut tuntuu väliaikaisilta ja iso osa tavaroistakin on purkamatta. Avasin tietokoneenikin melkein kolmen kuukauden jälkeen. Pakko myöntää, että astianpesukonetta ja omaa pyykkikonetta on kyllä ikävä sekä sitä valoisuutta, joka meidän kodissamme vallitsi. Emme kyllä tällä hetkellä vielä tiedä minne muutamme, mutta yksi ihana talo kyllä kutkuttelee remontoijaa. Suunnitelmat täällä eivät ole menneet ihan kuten oli aiemmin ajatuksissa, mutta ehkä tämä onkin muistutus siitä, ettei elämää voi turhan tarkasti käsikirjoittaa. Kaikella on varmasti tarkoituksensa. Päivä kerrallaan ja kaikki aikanaan. Nyt nautitaan keväisistä keleistä ja arjesta täällä.