26 kesäkuuta 2014

Kyläilyä


Meillä on kyläilty viimeisen kuukauden aikana ennätysmäärä. Meistä tämä on ihanaa, varsinkin nyt kun alan itsekin olla jo voimissani. Katkaisee niin mukavasti arkea, kun joku piipahtaa ja höpötellään kuulumiset sekä tietenkin nuuskutellaan vauvaa. Ollaan aina tykätty siitä, että meille on helppo vieraiden tulla. Viimeisimpänä saimme tänään vieraaksi lomalaisia Kokkolasta ja olipa vain mukava nähdä. 

Me ollaan kyllä itsekin sellaisia kyläluutia. Ollaan piipahdettu jo kaksi kertaa viimeisen kuukauden aikana vanhempiemme luona pidennetty viikonloppu 100 kilsaa pohjoisempana ja sielläkin kyläilty useassa paikassa. Meillä on myös ystäviä etelässä, jossa vietin opiskeluvuosia. Heitä näkee vaan ihan liian harvoin ja välillä on tosi kova ikävä sitä, kun kokoonnutaan porukalla tekemään ruokaa, pelaamaan pelejä ja vaihtamaan kuulumisia. Jos Lahden ja Helsingin voisi siirtää tänne Oulun kylkeen niin sen kyllä tekisin. Sen verran meinaa ikävä näitä tyyppejä välillä olla. Jospa sitten syksymmällä lähdemme reissun päälle etelän suuntaan.


Kuten ystävätkin tietävät olen kova leipomaan. Tämä tapahtuu silloin kun joku piipahtamaan tulee. Olen aika kokeilunhaluinen ja tartun uusiin löytämiini resepteihin ennakkoluulottomasti. Kyläilyn lomassa meillä onkin herkuteltu milloin milläkin. Viimeisenä maistoimme marjapiirakkaa jäätelön kera, mutta suosikiksemme on noussut ehdottomasti Banoffee kakku. Tämä niin helppo ja suussasulava makea herkku. Teen sen yleensä aina Ullanunelman reseptillä. Viimeksi tarjosimme sitä, kun Tiuhtin tuore eno tuli kylään ja seuraavaksi sitä maistetaan varmasti ristiäisissä. 

Ihanaa just tuli puhelu Tiuhtin tulevalta kummitädiltä Helsingistä, että piipahtaisi maanantaina. Huippua!



17 kesäkuuta 2014

Kolmeviikkoinen


Siitä tulee tänään tasan kolmeviikkoa kun pieni tyttömme tuli luoksemme. Vähän nenä lytyssä ja reissusta rähjääntyneenä, mutta valmiina tähän maailmaan. Sillä hetkellä kun parkaisu lopulta leikkaussalista kuului vierähtivät onnenkyyneleet äidin ja isän poskille. Kova ja lähes vuorokauden kestänyt ponnistus oli viimein ohi. Se oli upea hetki ja vieläkin herkistyn kun sitä muistelen.


Kolmeviikkoa on kulunut nopeasti. Vajaan viikon olimme alkuun sairaalassa. Ensimmäiset päivät olivat todella rankkoja ja kolmantena päivänä sängystä nousu oli jo voitto. Uskomatonta miten kipeä ja uupunut sitä voi urakan jälkeen olla. Pienen nyytin tuhina vieressä kuitenkin auttoi paranemista. Onneksi tuore isä otti hommat haltuun ja hoiti vauvaa kun minä vasta urakasta toivuin. Sain seurata vierestä miten hellästi se kävi. 


Lopulta pääsimme kotiin ja se tuntui mahtavalta. Päivä kerrallaan olemme eteenpäin menneet ja energiat alkavat pikkuhiljaa palautua. On ollut aivan upeaa tutustua pieneen suureen ihmeeseemme. Perheen yhteiset hetket ovat parhaita ja niistä olemme saaneet nauttia kun isi jäi meidän kanssa kotiin hetkeksi. Mummut, papat, sukulaiset ja ystävämme ovat myös niin otettuja tulokkaasta. Miten ihanaa on ollut seurata myös heidän onneaan.

 Tästä se meidän yhteinen taival alkaa perheenä. Seuraavaksi alamme suunnitella ristiäisiä ensi kuulle. Ennen sitä kuitenkin vietämme Juhannusta. Enää ei puutu kuin juhannuskelit. Hellettä ei ole kyllä lupaillut, mutta toivotaan että aurinko edes näyttäytyisi, niin päästäisiin juhannustunnelmaan. Saareen mökille tuskin vielä nyytin kanssa lähdemme, mutta grillausta kaupungissa on ainakin luvassa. Leppoisaa juhannusta!