DIY Unohtavalle

Kuten kerroin meillä on puuhasteltu kaikenlaisia DIY- juttuja. Niin pääsi uusi muistitaulu paikalleen keittiön seinälle. Saimme äidiltäni kesälomatuliaisena Granitista viikkokalenteritarran sekä mustia tarroja pari kappaletta. Näiden lisäksi haimme mittojemme mukaan vaneripalan ja pari seinäkiinnikettä levyn taakse.

Oli jo aikakin jokin muistitaulu kehittää, sillä tällä mammalla on aika hatara pää muistamaan aina kaikkia neuvoloita sun muita. Menin mm. jälkitarkastukseeni tunnin myöhässä. Sitä ne lyhyet yöunet välillä teettää. No nyt ei unohduksia pitäisi sattua, jos tähän on luottaminen. Tauluun voi kirjoittaa myös mukavia viestejä kanssaeläjälle ja mikä parasta voi laittaa päivän kuvan, jota fiilistellä esimerkiksi aamupalaa tehdessä.

Juhlapäivänä

Viikko sitten lauantaina meillä oli pienen kastejuhlat. Heinäkuinen helle helli oikein antaumuksella. Isi hikoili puvussaan tyttö sylissä ja äiti pyyhki vuoroin isin hikipisaroita ja vuoroin omia kyyneleitään. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis. Läheiset paikalla. Neiti itse oli oikein ihanasti ja alun hikan jälkeen hän oli ihan hiljaa ja nukuskeli. Kun pappi kasteli pikkuisen tukkaa niin hän leväytti oikein kunnon hymyn. Taisi nimikin olla mieluinen.

Varsinaisen kastetilaisuuden jälkeen nautimme pöydän antimia. Alkuun maistelimme savuporokeittoa ja sen päälle kahvit herkkuineen. Olimme tehneet kaikki itse sitruunaleivoksia lukuunottamatta. Tarjolla oli Banoffee kakkua, Daim- Suklaamuffinsseja, Pirkan sitruunaleivoksia, Täytekakkua valkosuklaa- mansikkaraparperitäytteellä ja sitruunamarenkeja.  Täytekakkuun löysin fiilistä täältä. Tarkkasilmäiset löytävät nimen kakun päällä olevasta lippuviiristä.

Kukat olin tilannut aiemmin samaisella viikolla läheiseltä puutarhalta ja täytyy sanoa, että olivat kyllä mieluiset. Niin kauniit ja kestävät. Vasta nyt reilu viikon jälkeen heitimme ne pois, joten kukista oli iloa vielä kastepäivän jälkeenkin. Saimme myös iloa tytön kummeista perheineen, jotka kyläilivät meillä kasteviikonlopun. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa. Juhlaviikonlopun jälkeen iski pieni väsymys, liekö myös helle teki tehtävänsä mutta nyt riittää taas energiaa. 

(Kolme viimeistä kuvaa: Julia Niemi)

Vaikka koulut alkavat ja syksy jo kolkuttelee ovelle, niin meillä kesän parhaat päivät ovat vielä edessä. Me tytöt nimittäin ollaan iloisia myös siitä,että isi jää lomalle nyt! Luvassa pitkiä aamuja, jolloin kellitään koko perhe yhdessä sängyllä, reissu etelän suuntaan ja käyntejä isovanhempien luona. Jospa mökillekin uskallettaisiin. Ja mikäs tässä on ollessa kun lämmintäkin piisaa!

Kyläilyä

Meillä on kyläilty viimeisen kuukauden aikana ennätysmäärä. Meistä tämä on ihanaa, varsinkin nyt kun alan itsekin olla jo voimissani. Katkaisee niin mukavasti arkea, kun joku piipahtaa ja höpötellään kuulumiset sekä tietenkin nuuskutellaan vauvaa. Ollaan aina tykätty siitä, että meille on helppo vieraiden tulla. Viimeisimpänä saimme tänään vieraaksi lomalaisia Kokkolasta ja olipa vain mukava nähdä. 

Me ollaan kyllä itsekin sellaisia kyläluutia. Ollaan piipahdettu jo kaksi kertaa viimeisen kuukauden aikana vanhempiemme luona pidennetty viikonloppu 100 kilsaa pohjoisempana ja sielläkin kyläilty useassa paikassa. Meillä on myös ystäviä etelässä, jossa vietin opiskeluvuosia. Heitä näkee vaan ihan liian harvoin ja välillä on tosi kova ikävä sitä, kun kokoonnutaan porukalla tekemään ruokaa, pelaamaan pelejä ja vaihtamaan kuulumisia. Jos Lahden ja Helsingin voisi siirtää tänne Oulun kylkeen niin sen kyllä tekisin. Sen verran meinaa ikävä näitä tyyppejä välillä olla. Jospa sitten syksymmällä lähdemme reissun päälle etelän suuntaan.

Kuten ystävätkin tietävät olen kova leipomaan. Tämä tapahtuu silloin kun joku piipahtamaan tulee. Olen aika kokeilunhaluinen ja tartun uusiin löytämiini resepteihin ennakkoluulottomasti. Kyläilyn lomassa meillä onkin herkuteltu milloin milläkin. Viimeisenä maistoimme marjapiirakkaa jäätelön kera, mutta suosikiksemme on noussut ehdottomasti Banoffee kakku. Tämä niin helppo ja suussasulava makea herkku. Teen sen yleensä aina Ullanunelman reseptillä. Viimeksi tarjosimme sitä, kun Tiuhtin tuore eno tuli kylään ja seuraavaksi sitä maistetaan varmasti ristiäisissä. 

Ihanaa just tuli puhelu Tiuhtin tulevalta kummitädiltä Helsingistä, että piipahtaisi maanantaina. Huippua!

Siivouspäivä

Perjantai ei ole meillä aina se siivouspäivä. Meillä siivotaan aina silloin kun on tarvis, mutta vähintään kerran viikossa. Nämä kuvat ovat viime torstailta. Siivoamme aina kun tulee vieraita ja useasti juuri viikonloppua vasten vaikka olisimme lähdössä reissuunkin, sillä voi että on mukava palata siistiin kotiin sunnuntai- iltana. Meillä mies tuntuu olevan paljon innokkaampi siivoamisessa kuin minä ja tarttuu imuriin tuon tuostakin. Myös tavaroiden järjestely pöydiltä on hänen intohimonsa, niinpä useasti töihin lähtiessa saan etsiä avaimia ja silmälaseja, jotka ovat liiankin hyvässä tallessa siivouksen jäljiltä.

Sellainen tavaroiden keräily ja pintojen siistiminen onkin ihan arkirutiinia keittiönsiivouksen kanssa. Pääsee huomattavasti vähemmällä varsinaisena siivouspäivänä kun ei tarvitse roudata tavaroita ees taas. Nyt kun kasvava masuni ei oikein tykkää imuroinnista ja luutuamisesta, niin talon isäntä on saanut ottaa hoitoonsa molemmat tehtävät. Minä keskityn nyt kevyempiin hommiin kuten pintojen pyyhkimiseen. Niin sai keittiö taas kodinkoneisiin tehopuhdistuksen ja kaapit hohtavat nyt valkoisenaan.

Keittiön lattia on ainakin meillä se muruisin paikka ja nappasinkin Kodin Ykkösestä lakaisuharjan murusille. Enpä ole vielä törmännyt näin silmiä hivelevään lakaisusettiin. Eihän sitä raaski edes kaappiin piilottaa niin saa jäädä sopivasti käden ulottuville. Siivouspäivän parhautta on myös hakea Stockmannilta pari leikkokukkaa maljakkoon ja tuoksutella puhtoista kotia. Viikonlopuksi saimmekin vanhempani kylään ja olipa meillä mukavaa. Ohjelmassa oli shoppailua, Stand Upia sekä ompelu- ja verhokiskojen laitto talkoita.

Keittiö kodin sydän

Nyt on aika esitellä teille meidän keittiö. Kuten jokainen remppaa tekevä tietää, keittiö lohkaisee remonttibudjetista suurimman siivun. Niin myös meillä, mutta myymällä entinen keittiö ja hyödyntämällä aiemmin keittiössä olleet liesi ja uuni päästiin hinnassa ihan kohtuulliseen.

Minulle oli alusta asti selvää, että tuleva keittiö on valkoinen. Ei tainnut olla mikään yllätys kenellekään.. Halusin ehdottomasti selkeän, vetimettömän ja ajattoman keittiön yhdelle seinälle. Myös integroidut kodinkoneet, etenkin liesituuletin olivat ihan pakolliset. Korkeakiiltovalkoisen ja vetimet sai unohtaa myös. Paikallisessa Keittiöjätissä myyjä ei suostunut tekemään tarjousta heidän vetimettömästä mallista, sillä se on kuulemma niin epäkäytännöllinen ja ei kestä. Kumma tyyppi. Siispä kävelimme toisaalle. 

Ennen tätä projektia en ollut vielä kuullutkaan, että Gigantti myy ruotsalaista Epoq keittiömallistoa.  Piirsin ensin Epoqin suunnitteluohjelmalla mieleisen keittiön, jonka pohjalta menimme sitten myymälään juttelemaan. Ajatuksenani oli selkeä vaakalinja sekä samanlevyiset pystylinjat. Yläkaappien koko tuli olla pienempi peruskaapin mallista ja halusin ettei mitään valolippoja tai muita härpäkkeitä tule olemaan.

 Saimme Oululaisesta Gigantista aivan loistavaa palvelua ja keittiömme kaupat tehtiin siellä. Matkan varrella heräsi kysymyksiä mitoista ja toimitusajoista, niin keittiömyyjämme Riikka jaksoi kyllä vastailla ja pitää meitä ajantasalla. Oltiin enemmän kuin tyytyväisiä.

Keittiö toimitettiin meille osissa, mutta kauaa ei kyllä mennyt kun kaapinrungot olivat valmiita näppärien kasaajien ja todella selkeän ohjevihkosen ansiosta. Mukana oli myös niittipyssy, jolla oli helppo kiinnittää kaappien takalevyt. Kaappeja kasatessa ihastelimme hyvää laatua. Ne todella tuntuivat tosi kestäviltä. Antaahan Epoq vielä keittiöiden kaikille laatikkotoiminnoille, saranoille, kaappien rungoille, taustalevyille ja sokkeleille 25 vuoden toimintatakuun.

Ehdin jo esittää huoleni astioiden mahtumisesta, mutta se asia korjaantui Ikean Bestå kaapeilla, jotka asensimme keittiöseinän toiselle puolelle. Tinkasimme puoliskoni kanssa siitä, kuinka syvät kaapeista tulisi. Olin ehdottomasti 40cm:n kannalla, mutta puoliskoni sanoi että ehdottomasti 20 cm. Annoin periksi, tällä kertaa. Ja pakko myöntää, että on kyllä hyvä valinta, sillä kulkutila jää mukavan väljäksi ja astioita mahtuu todella paljon. 

Kaappien jälkeen jäi enää välitilan lasin asennnus, valaistuksen ja pistokkeiden suunnittelua. Voi hyvä tavaton kuinka vähän on vaihtoehtoja pintapistorasioissa on. Jos haluat hienot, saat maksaa siitä ainaki 70 euroa/kpl. No, me valitsimme lopulta perinteiset valkoiset möhkäleet ja päätimme panostaa kunnon valaistukseen. Sehän on keittiössä tärkeintä, että näkee mitä tekee. Päädyimme K-Raudassa myytävään Cariitin Huuhto led- profiilivalaisimeen, josta saimme suunniteltua täsmälleen sopivan valaisimen kaappien alle. Viimeistelimme valaistuksen ihan ohuella metallilistalla välttääksemme häikäisyä ja led-profiilin näkymistä. Valaistus kyllä onnistui. 

Nyt ei sitten muuta kuin kokkailemaan. Hankimme vielä yhden kodinkoneen nimittäin yleiskoneen ja sillä on pyöräytetty jo ensimmäinen sämpylätaikina. Olipa kuohkea vedos. Nams!