Kolmeviikkoinen

Siitä tulee tänään tasan kolmeviikkoa kun pieni tyttömme tuli luoksemme. Vähän nenä lytyssä ja reissusta rähjääntyneenä, mutta valmiina tähän maailmaan. Sillä hetkellä kun parkaisu lopulta leikkaussalista kuului vierähtivät onnenkyyneleet äidin ja isän poskille. Kova ja lähes vuorokauden kestänyt ponnistus oli viimein ohi. Se oli upea hetki ja vieläkin herkistyn kun sitä muistelen.

Kolmeviikkoa on kulunut nopeasti. Vajaan viikon olimme alkuun sairaalassa. Ensimmäiset päivät olivat todella rankkoja ja kolmantena päivänä sängystä nousu oli jo voitto. Uskomatonta miten kipeä ja uupunut sitä voi urakan jälkeen olla. Pienen nyytin tuhina vieressä kuitenkin auttoi paranemista. Onneksi tuore isä otti hommat haltuun ja hoiti vauvaa kun minä vasta urakasta toivuin. Sain seurata vierestä miten hellästi se kävi. 

Lopulta pääsimme kotiin ja se tuntui mahtavalta. Päivä kerrallaan olemme eteenpäin menneet ja energiat alkavat pikkuhiljaa palautua. On ollut aivan upeaa tutustua pieneen suureen ihmeeseemme. Perheen yhteiset hetket ovat parhaita ja niistä olemme saaneet nauttia kun isi jäi meidän kanssa kotiin hetkeksi. Mummut, papat, sukulaiset ja ystävämme ovat myös niin otettuja tulokkaasta. Miten ihanaa on ollut seurata myös heidän onneaan.

 Tästä se meidän yhteinen taival alkaa perheenä. Seuraavaksi alamme suunnitella ristiäisiä ensi kuulle. Ennen sitä kuitenkin vietämme Juhannusta. Enää ei puutu kuin juhannuskelit. Hellettä ei ole kyllä lupaillut, mutta toivotaan että aurinko edes näyttäytyisi, niin päästäisiin juhannustunnelmaan. Saareen mökille tuskin vielä nyytin kanssa lähdemme, mutta grillausta kaupungissa on ainakin luvassa. Leppoisaa juhannusta!