Kun eilen aamulla ulkona satoi lunta ja tuuli niin vimmatusti, meidän tuvassa oli mitä rauhallisin sunnuntaitunnelma. Nämä jo muutama viikko sitten mieheni hankkivat musiikkipelit soittivat tunnelmallisia kitaraballadeja Radio aallolta. Aamukahvi kiehui ja teevesi myös.
Olimme suunnitelleet useita kuukausia stereoiden ostoa ja kuten arvata saattaa mies niistä tietenkin enemmän innostui. No tulin sitten yksi päivä töistä kotiin ja siinähän ne komeilivat seinällä. Ihastuin ensi silmäyksellä. Etenkin siihen, että niiden ulkomuoto on kaikkea muuta kuin perinteiset stereot. Ihastuin myös siihen, että mieheni oli heti ajatellut sitä kamalaa, roikkuvaa johtoa ja rakennusalan ammattilaisena kipaissut rautakaupan kautta peittävää listaa noutamaan.
Minullahan oli stereot, jotka olin saanut isältäni 15-vuotislahjaksi. No tähän tupaan niitä ei kannettu vaan vietiin säilöön ja kappas vaan isäni ne viimein sitten peri heidän olohuoneeseensa. Ovat oikein kivat ja somat, mutta meidän tasoille, joita tosiaan on vain yksi tässä olohuoneessa, eivät olisi mahtuneet.
Onpa muuten sisustuksellisesti tyylikkäät! :)
VastaaPoistaNiin hienot ovat teidän musikkilaitteet, ettei heti sellaisiksi huomaa. Ja kierrätys kunniaan...Isäsi oli oikein iloinen saadessaan somat, tutut stereot olohuoneeseemme. ;)
VastaaPoistaAnnastiina, juu isä on tainnut periä myös tietokoneita lapsiltaan ja kännykän lapsenlapseltaan. Kierrätys kunniaan!
VastaaPoistaIrina, todellakin lähes huomaamattomat!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jotain, käyhän kurkkaamassa :)
VastaaPoistaKiitos T, minähän käyn kurkistamassa :)
VastaaPoista